Kolmas vuosipäivä

Ensimmäisen kerran tapasimme vuonna 2016 Ruisrockissa yhteisen kaverin kautta. Muistan kuinka istuimme anniskelualueella (missäpä muuallakaan) nauttimassa auringosta ja kuuntelemassa kuinka Chainsmokers soitti taustalla. Katseemme kohtasivat ja lyhyiden esittelyjen jälkeen hipaisimme toisiamme varovasti. Aivan kuin ohimennen sormeni pyyhkäisi auringossa kuumentunutta pintaasi.Siitä alkoi tämä kolmen vuoden on/off-suhde, johon on mahtunut näiden ihanien ja rakkaudentäyteisten hetkien lisäksi myös myrskyisiä eroja ja vaikeita kompromisseja. Kaikesta huolimatta rakkautemme kukoistaa tänä päivänä vahvempana kuin koskaan ennen. Ihanaa kolmatta vuosipäivää hanipöö murunen, rakkaudella Julia.

Jaahas, tähän ollaan tultu. Ensimmäinen koskaan julkisesti kirjoittamani rakkaudenosoitus menee *rumpujen pärinää*... Tinderille. Luitte aivan oikein. Mielestäni kolmen vuoden sitoutuminen yhtään mihinkään on omalla kohdallani ehdottomasti juhlimisen arvoinen suoritus. Tällä kertaa kyseessä on vain enemmän tai vähemmän myrskyinen suhde aikamme suosituimpaan deittisovellukseen. 

Kolmeen vuoteen on mahtunut vaikka ja mitä. En pysty laskemaan edes yhden käden sormilla niitä kaikkia kertoja kun olen poistanut profiilini ja vannonut koskaan palaamasta enää takaisin. Jostain kumman syystä olen kuitenkin koukuttunut Tinderiin lähes yhtä pahasti kuin kahviin, joten paluu takaisin sydänten, svaippailun ja supertykkäysten maailmaan on ollut enemmänkin sääntö kuin poikkeus omalla kohdallani. Suhteeni Tinderiin on verrattavissa teini-iän ylidramaattisiin parisuhteisiin, joissa sattuu ja tapahtuu. Rakastutaan ja erotaan. Halataan ja palataan yhteen. Välillä svaippailen Tinderissä sydämen kuvat silmien kohdalla ja metsästän sitä elämäni suurta rakkautta. Toisinaan taas minut löytää aamuneljältä jakamassa humalan huuruisia supertykkäyksiä. Useimmiten kuitenkin avaan Tinderin vanhasta tottumuksesta hiljaisen hetken sattuessa tämän hektisen arjen keskelle. 

Mitä sitten olen Tinderistä löytänyt? Ilmiselvästi en ainakaan parisuhdetta. Jos rehellisiä ollaan, niin en parisuhdetta Tinderistä ole edes etsimällä etsinyt. Toki näihin kolmeen vuoteen mahtuu myös pari vakavampaa ja kauemmin kuin muutaman yön (heh) jatkunutta ja hyvin vaikeasti kuvailtavissa olevaa juttua. Juttuja, jotka eivät ole verrattavissa parisuhteisiin, mutta jotka eivät myöskään olleet enää kasuaalia tapailua. Jostain tuntemattomasta syystä nämä tällaiset vaikeat tilanteet tuntuvat hakeutuvan luokseni kuin magneetin vetäminä. Tässä kohtaa tiedän ystävieni huokaisevan ja pyörittelevän silmiään. Todellisuudessa taidan kuitenkin ihan itse tiedostamatta ja osittain tietoisestikin päätyä näihin tilanteisiin. Sitten ihmettelen muka yllättyneenä ystävilleni, että miten tässä taas näin pääsi käymään.

*Niinpä. Jännä juttu.*

Kaikista yleisin kysymys tinderöijien keskuudessa on varmaan kysymys siitä, että mitä ihmettä toinen on sieltä etsimässä. Ainakin oman kokemukseni perusteella käyttäjät, jotka kuuluvat selkeästi parisuhdelokeroon tai panolokeroon (tahaton viittaus, vannon) haluavat tietää jo alkumetreillä, että onko toinen samalla aaltopituudella. Ja hyvä niin. Itse ainakin koen suoran puheen olevan selvästi kannattavampi tapa edetä kuin kierrellen ja kaarrellen. Pujottelu sopii alppihiihtoon, ei Tinderiin tai ihmissuhteisiin muutenkaan. Mulla ei oo hajuakaan omista agendoistani Tinderin suhteen. Okei, huijasin. Aamuneljältä Tinderiä selaileva Julia tietää kyllä tasan tarkkaan mitä sieltä etsii, mutta sitten on myös se Julia, joka Titanicin katsomisen jälkeen haluaakin jotain aivan muuta sieltä (tässä tapauksessa Titanicin Jackin). 

Entä voiko Tinderistä löytää elämänsä suuren rakkauden? Ehdottomasti. Kolmen vuoden kokemuksella voin kertoa, että Tinderistä löytää vaikka millaisia miehiä (ja varmasti myös naisia). Omalle kohdalleni on sattunut kaikkea aina ukulelemiehistä pyykkifetissimiehiin ja myös niihin paperilla täydellisiltä vaikuttaviin tapauksiin. Näistä kuulette varmasti lisää myöhemmin. Varmuudella voin siis sanoa, että jokaiselle löytyy jotakin, mutta sitä omaani en ole vielä onnistunut bongaamaan. Ehkä olenkin svaipannut sen oikean jo vasemmalle. Se vasta surullista olisikin, Tinder sponssaatteko kultajäsenyyden? Ei vaan oikeasti uskon kyllä jonkun kolahtavan vielä sitten joskus kaukana tulevaisuudessa. Sillä ei ole väliä, että tapaammeko svaippailun kautta tai sitten vaikkapa ruokakaupassa. Tärkeintä on tieto siitä, että tällä hetkellä olen erittäin onnellinen ja tyytyväinen elämääni juuri näin, itseni kanssa. Tulevaisuudessa voin siis olla varma siitä, että jos ja kun joku kolahtaa pahemmin, niin se kolahtaa niistä oikeista syistä, eikä vain sen takia, ettenkö viihtyisi yksin. Onneksi olenkin poikkeuksetta aivan hulvatonta seuraa myös itse itselleni. 

Näihin sanoihin, ihanaa kolmevuotispäivää meille!

-Julia <3 Tinder