Älä tule paha vuosi, tule hyvä vuosi

Rakas vuosi 2020,

Odotamme sinulta niitä ilon hetkiä, tunteiden vuoristorataa ja luopumisen vaikeutta. Odotamme sinulta suuria päätöksiä, vaikeita valintoja ja yllättäviä käänteitä. Ennen kaikkea odotamme sinulta kuitenkin sitä vuoden 2019 jättämää toiveikasta tulevaisuutta, jonka me molemmat ansaitsemme. Me olemme valmiita, oletko sinä?

Vuosi 2019 oli vaikea, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Muistan kuinka viime uuden vuoden tähtitaivasta katsoessani mietin vihdoin mun vuoden koittaneen. Vihdoin olisi mun vuoro saada niitä hyviä uutisia, joita olin nähnyt muiden ympärilläni saaneen. Vihdoin uskaltaisin päästää irti ja nauttia. Kuinka sitten kävikään? Vuosi 2019 ei alkanut mun vuotena. Kevät toi mukanaan useamman ison surun ja muun elämän aiheuttama stressi ajoi mut tuttuun tapaan todella lujille. Kesän alkaessa luulin voivani huokaista helpotuksesta, mutta yllättäen kaikkien aikojen kesä muuttuikin päivystyksessä ramppaamiseksi ja sairaslomapäivien laskemiseksi. Vilmalla ei ollut yhtään sen helpompaa ja olinkin tavallista kiitollisempi siitä, että meillä on toisemme täällä. 

Syksy toi yllättäen mukanaan kauan kaivattuja uusia tuulia. Uskalsin varovasti työntää osan asioista syrjään ja keskittyä uusiin asioihin, uusiin ihmisiin. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen uskalsin jättää tavoitteeni taka-alalle ja luottaa siihen, että suuntani pysyisi oikeana, vaikka hellittäisinkin otettani ruorista. Se kannatti, sillä syksy oli ehdottomasti kuluneen vuoden hektisintä, mutta samalla myös hauskinta aikaa. En vaihtaisi hetkeäkään pois. Nyt vuoden loppusuoralla haluan kuitenkin hiljentää vauhtia ja kääntyä katsomaan hetkeksi kuluneen vuoden mukanaan tuomia iloja ja suruja. Kaikkia niitä korvaamattomia sekunnin sadasosia, jotka aikanaan tuntuivat lähes merkityksettömiltä. Onnekseni olen löytänyt merkityksen niistä jokaiselle. 

Haluamme Vilman kanssa lopetella tämän vuoden ja aloitella tulevan oikealla tavalla. Tästä syystä kokosimmekin lähes (!!) naurettavan innoissamme unelmakartat vuodelle 2020. Uuden vuoden lupauksien sijaan haluamme keskittyä tuomaan elämäämme mahdollisimman paljon iloa elettyjen unelmien kautta. Nämä kartat antavat hieman suuntaa tulevalle ottamatta kuitenkaan liian tiukkaa otetta ruorista. Hyviä asioita on tulossa, mä tunnen sen! 

Vuosi 2020 tuo mukanaan uutta materiaalia täysin uudessa muodossa Sukuvikojen nimen alle. Samalla pääsen toteuttamaan mun pitkäaikaista haavetta ja ennen kaikkea myös haastamaan itseäni luovuuden saralla yhä uudestaan. Parasta tässä kaikessa on tietenkin se, että tätä(kin) prosessia lähdetään toteuttamaan yhdessä Vilman kanssa!

Mun kulunut vuosi meni suurilta osin sairastelun merkeissä. Olin pitkään poissa kaikenlaisista urheilukuvioista, mutta tulevalle vuodelle toivon tekeväni niiden suhteen kauan odotetun paluun. Olen jo löytänyt itselleni potentiaalisen kaviokaverin, jonka kanssa olisi mahtavaa päästä treenaamaan kunnolla, kunhan vain ensin parantuisin täysin tästä jatkuvasta flunssakierteestä. Mulla on ikävä takaisin satulaan. Tosi iso ikävä.

Kirjoittamisen saralla olen valmis kokeilemaan siipiäni hieman isommin tulevana vuonna, sillä tavoitteenani on saada julkaistua omia kirjoituksiani muuallakin kuin blogissa tai sanomalehdessä toimittajanimen takana. Jostain kumman syystä olen viime aikoina löytänyt runosuoneni, jonka luulin jo hukanneeni yläasteajoille. Saa nähdä mitä kaikkea voikaan saavuttaa, kun antaa kynän ja koneen näppäimistön sauhuta!

Mun suurin unelma on aina ollut lääkäriksi valmistuminen. Tätä unelmaa olenkin jahdannut niin kauan kuin vain jaksan muistaa. Mikäli kaikki menee kuten olen suunnitellut, niin vuodesta 2020 on tulossa todella merkittävä vuosi tälle unelmalle. 

Isoista unelmista hieman niihin pienempiin. Kitaran soiton opettelu on ollut mun ikuisuuslistalla aina. Kuluneen vuoden aikana pääsin jo siihen pisteeseen, että onnistuin hankkimaan itselleni kitaran. Luulin soiton opettelun olevan helppoa, sillä olenhan soittanut reilut kymmenen vuotta pianoa ja opiskellut musiikin teoriaa, mutta kävikin ilmi, että sormeni ovat auttamattomasti liian lyhyet. Tai sitten pinnani oli vain liian lyhyt. Vuonna 2020 aion venyttää jompaa kumpaa -sormiani tai pinnaani. 

"Outoa tulla sun luo, kun täällä ei ole Vilmaa eikä koiraa", rakas ystäväni totesi astuessaan pieneen eteiseeni viime viikolla. Niinpä. Asialle on selvästi keksittävä joku pysyvämpi ratkaisu, siis sille koiraongelmalle. Vilmastahan ei nimittäin pääse eroon kulumallakaan. Suuri haaveeni on tarjota jollekin rescuekoiralle rakastava loppuelämän koti, mutta toisaalta myös ikioma pentu kiinnostaa vaihtoehtona. Joka tapauksessa koiran hankkiminen on to do -listani kärkipäässä. 

Rakkaustarinani Norjan kanssa saa mitä luultavammin jatkoa ensi vuoden puolella. Olen samaan aikaan sekä hämmentynyt, jännittynyt että osittain myös peloissani. Mutta niin älyttömättömän onnellinen. Tästä kohdasta lisää myöhemmin!

Munlainen ihminen, löytyisikö sellaista? Jos löytyy, niin yksi tänne kiitos. Musta tuntuu, että alan pikkuhiljaa olemaan valmis jakamaan seikkailuni myös jonkun toisen kanssa. Onhan tässä sitä jo odotettukin (ainakin mummun mielestä). Etsimällä en rupea etsimään, mutta en pistä vastaan, mikäli sellainen jostain eteen ilmestyy. 

Viimeisessä kuvassa ei ole kyse mistään makuuhuoneen puolelle sijoittuvasta fantasiasta, vaan yksinkertaisesti siitä, että haluaisin löytää vuodelle 2020 uuden työpaikan. En ihan mitä tahansa työpaikkaa, vaan sellaisen, jossa viihtyisin oikeasti, ja joka haastaisi minua juuri oikealla tavalla. Miltä alalta lähden sitä etsimään? Ei hajuakaan. Toivon tulevan vuoden kertovan vastauksen tähänkin kysymykseen. Nyt annan kuitenkin Vilman jatkaa omilla unelmillaan!

Vuoteen 2019 mahtui ikävien asioiden lisäksi myös paljon kaikkea hyvää. Löysin yliopistosta ystäviä, joista on tullut lyhyessä ajassa todella läheisiä itselleni. Koin myös opintojen ohella onnistumisia, vaikka epäonnistumisiakin tottakai tuli koettua. Opin kuitenkin ottamaan opinnot hieman kevyemmin, ja keskittymään niihin asioihin, joissa olen hyvä. Parasta vuodessa 2019 oli tietysti Sukuvikojen löytyminen, ja itsensä ilmaisun oppiminen ilman sosiaalisen median painetta. Siitä kiitän ehdottomasti Juliaa. Yhdessä saatiin kasaan hienoja juttuja, ja paljon on tulossa lisää myös tulevaisuudessa. 

Halusin luoda vuodelle 2020 aika ympäripyöreän unelmakartan, koska suunnitelmat muuttuu ja koskaan ei voi tietää, mihin tämä elämä vie. Mulle on tärkeää, että koen omat unelmani mahdollisiksi, mutta haluan myös haastaa itseäni. Osa unelmistani ovat vanhoja, jo kauan elossa olleita unelmia, mutta osa on syntynyt vasta tämän kuluneen vuoden aikana. 


Mun yksi suurimmista muutoksista tulee olemaan muutto uuteen kotiin. Asunto, jossa asun tällä hetkellä on kyllä kodikas, muttei kuitenkaan tunnu mulle ihan siltä omalta kodilta. Muutto sijoittuu varmaankin ensi kesälle tai syksyn alkuun, ja toiveena olisikin löytää uusi koti keskustan tuntumasta. 

Odotan myös paljon kaikkia uusia juttuja, joita meillä on Julian kanssa suunnitteilla blogin saralla. Halutaan saada vielä enemmän meidän omat äänet kuuluville, ja lisätä fiilistä siitä, että tehdään tätä just meidän ilmeellä. Mulle on myös tärkeetä tehdä sellaista sisältöä, joka ei kaunistele tai piilottele filttereiden takana. 

Mun pitkäaikaisin unelma on ehdottomasti se, että saan joskus olla ammatiltani äidinkielen opettaja. Sitä kohti mennään hitaasti, mutta varmasti. Reitti on vielä toistaiseksi tuntematon, mutta määränpää on kirkkaana mielessä. Ensi vuonna ajattelin kuitenkin suorittaa muutamia kursseja tähän liittyen.

Niin kuin Julia aluksi totesikin, meidän molempien kesä oli aikamoista vuoristoradalla tanssimista. Saatiin onneksi kokea myös kivoja juttuja yhdessä. Kun paluu arkeen alkoi, huomasin kuitenkin, että olo tuntui kaikkea muuta kuin levänneeltä. Oon ollut 15-vuotiaasta asti joka kesän töissä. Vaikka syksyllä rahapussi kiittääkin tehdystä työstä, ei se silti oo ollut sen rahan arvoista, jos keho ja mieli ei saa missään kohtaa vuotta kunnolla levätä. Mun yksi unelmista onkin ollut, että vielä jonain kesänä saisin oikeesti vaan lähteä ulkomaille kuukaudeksi tai pariksi, ja olla tekemättä mitään työhön tai opintoihin liittyvää. Mulla onkin seuraavaksi kesäksi monta suunnitelmaa ja varasuunnitelmaa tähän liittyen, ja aion todellakin toteuttaa nämä suunnitelmat. 

Mulle urheilu on aina ollut enemmänkin elämäntapa kuin pelkkä harrastus. Oon naperosta asti harrastanut jotain liikuntaa, ja tykkäsin peruskoulussa myös tosi paljon koululiikunnasta. Nykyään urheilu on ehkä tavoitteellisempaa kuin aikaisemmin, ja oon löytänyt ne mulle sopivat urheilumuodot monien lajikokeilujen jälkeen. Tällä hetkellä oon tosi motivoitunut kehittämään itseäni ja lihasvoimaa sekä muuttamaan sillä tavalla myös omaa ulkonäköäni. Tammikuussa alkaakin eräänlainen elämäntapamuutos, josta on tulossa myöhemmin varmasti vähän lisää. Vuodelta 2020 odotan siis liikunnan saralla ennen kaikkea sitä liikunnan riemua ja liikunnasta nauttimista, mutta myös uusia haasteita jokaiseen arkipäivään. 

Oon haaveillut jo yläasteelta lähtien siitä, että joku päivä kirjottaisin vielä ihka oman kirjan. Vasta tänä syksynä oon saanut muutaman mahdollisen aiheen, josta mua kiinnostaisi kirjoittaa. En kuitenkaan aio kiirehtiä tän projektin kanssa. Ajattelin vähän aloitella, katsoa mitä eteen tulee ja miltä kirjoittaminen tuntuu. Mennä siis ihan omalla painolla ilman stressiä tai suorittamisen paineita.

Stressiin liittyen haluaisin ens vuonna oikeesti miettiä enemmän sitä, mikä on oikeesti stressin arvoista ja mikä ei. Oon aina ollut luonteeltani stressaaja, ja se on vaatinut veronsa niin henkisestä kuin fyysisestäkin hyvinvoinnista. Mulla oli raskas syksy opintojen suhteen, ja tiedän, että keväästäkin on tulossa vaativa. Siksi onkin tärkeetä tiedostaa, että stressi syö tosi paljon mun omaa jaksamista, ja mun täytyykin löytää keinoja, jotka lievittäisi jatkuvaa stressiä. 

Kesällä olisi ihanaa tehdä joku road trip joko Suomessa tai missä satunkaan kesääni viettämään. Tää meidän piti toteuttaa viime kesänä Juliankaa, mutta oltiin molemmat koko kesä töissä, joten aika loppui kesken. Eli ehkä ensi kesänä on sen aika...

Viimeinen unelmani on pitää niistä mulle oikeesti tärkeistä ihmissuhteista kiinni. Viime vuosina oon huomannut sen, että ihmisiin, jotka ei arvosta sua just sellaisena kuin sä oot, ei kannata tuhlata kallisarvoista aikaa. Oon löytänyt ympärilleni mulle rakkaita ihmisiä, joista osa on uudempia ja toiset taas ovat olleet mun elämässä mukana jo pienestä saakka. Haluan ensi vuonna panostaa vielä enemmän näihin rakkaisiin ihmissuhteisiin, ja kokea kaikkea supersiistiä mun läheisten kanssa. 

Etten unohtaisi, kuinka tärkeää on unelmoida, oon laittanut oman unelmakarttani läppärini taustakuvaksi. Näin omia unelmia näkee lähes päivittäin, ja ehkä ensi vuoden lopussa huomaan, kuinka unelmat ovat toteutuneet. Mutta pikemmittä puheitta on aika päättää tämä postaus. Vuodesta 2020 on tulossa meidän vuosi, mulla on sellainen kutina. 


-Vilma & Julia