Ketoosi = psykoosi?

6. päivä tammikuuta aloitin netistä ostetun ketoosivalmennuksen yhdessä mun hyvän ystävän Iidan kanssa. Oltiin molemmat enemmän tai vähemmän sokerikoukussa koko syksyn (tai oikeastaan monen monta vuotta), joten joulun alla päätettiin, että nyt pitää tehdä asialle jotain. Tässä postauksessa listaan dieetin plussat ja miinukset, jotka huomasin dieetin aikana. Mitään tarkkoja ruokamääriä en voi kertoa, sillä niin kuin kaikki nettivalmennukset, tämäkin oli maksullinen. 

Kerron teille ensin vähän pohjaa ketoosidieetin tarkoituksesta ja pyrkimyksistä. Ketoosidieetillä syödään paljon erilaisia rasvoja, kuten pähkinöitä ja öljyjä. Suuri osa ruokavaliosta koostuukin hyvistä rasvoista, joita saa juuri manteleista ja avokadoista. Lisäksi vihreitä kasviksia syödään aamusta iltaan runsaasti. Ja vihreillä kasviksilla tarkoitan nimenomaan vihreitä. Voin kertoa, että pelkät vihreän väriset kasvikset alkavat jossain vaiheessa tökkimään aika pahasti. Lisäksi ruokavalio sisältää jonkin verran proteiinia, kuten lihaa, kalaa tai kanaa. Hiilihydraatit ovat niin minimissä kuin suinkin voivat, ja siihen tämä koko homma oikeastaan perustuu. Yleensähän keho käyttää polttoaineena juuri hiilareita, mutta ketoosissa kroppa alkaa polttamaan rasvaa sokereiden sijaan, kun hiilareita ei yksinkertaisesti vain ole enää saatavilla. Näin ketoosi siis toimii. Itse en ole sitä mieltä, että tämä olisi pysyvä ratkaisu varsinkaan näin urheilijan näkökulmasta, ja kohta kerron teille miksi...

Pihan roskalava ja viimeisen viikon aamupuuro. Oli muuten hyvää puuroa, kun ei ollut saanut syödä hiilareita moneen viikkoon.


PLUSSAT:

+ Suurin päämäärä oli sokerikoukusta irti pääseminen, mutta dieetin alussa huomasin itse toisenkin asian: jääkaappini ei koskaan aikaisemmin ollut näyttänyt niin vihreältä ja freshiltä. Näin opiskelijana puolustaudun sillä, että tuoreet vihannekset ovat aika kalliita verrattuna esimerkiksi Savilaakson kinuskimunkkiin... Dieetin alku oli hankala. Koko ajan teki mieli herkkuja. Asiaa kuitenkin helpotti se, että meitä oli tässä sopassa mukana kaksi, ja tsempattiin toisiamme aika tavalla, jotta kumpikaan ei sortuisi. En väitä, ettenkö koskaan enää söisi herkkuja. En siis todellakaan, suklaa for life. Mutta pikemminkin herkkujen syönti keskittyy nyt viikonloppuihin eikä joka päivälle niin kuin vielä syksyllä. 


En kokenut ollenkaan nälkää koko tämän dieetin aikana. Päinvastoin, en ole elämässäni varmaan koskaan syönyt näin tiheästi ja paljon. Välillä sai lapata ruokaa suuhun ihan ähkyyn saakka. Mun suurin pelko oli juuri se, että mulla olisi koko ajan nälkä, koska kulutus on myös aika suuri treenimäärien vuoksi. Onneksi tämä osoittautui kuitenkin turhaksi peloksi. 

Kahden ensimmäisen viikon jälkeen elämä dieetin kanssa helpotti aika tavalla. Ruokailusta tuli tietty kaava, jota oli helppo noudattaa, ja löysin ne itselle mieluisat ruokaohjeet. Lemppariksi nousi ehdottomasti paistettu kesäkurpitsa ja kalkkunapekoni, ja pikkuhiljaa avokadokin alkoi tuntua ihan hyvältä suussa. Kokeilin tehdä myös pari kertaa pizzaa kukkakaalipohjalla, mutta ei se kyllä oikeaa pizzapohjaa voita, myönnettäköön.

+ Jatkuva väsymys kaikkosi ja tilalle tuli ihan uudenlaista jaksamista ja fiilistä. Itse olen stressin takia ollut aina aika huonouninen, mutta nyt uni tuli hieman helpommin, ja lisäksi aamuisin tuntui virkeämmältä kuin aikaisemmin. 

Toinen iso syy, miksi lähdin tälle valmennukselle mukaan oli se, että mun aikaisempi ruokarytmi oli aivan väärä. Söin aamulla jos ehdin (eli kouluaamuina en todellakaan), sitten söin koululla ison annoksen, joka sisälsi vain vähän kasviksia (koska kuka nyt kasviksista maksaisi 2,60€), ja sen jälkeen söin usein kotona vain leipää ennen treeniä ja illalla ihan helvetisti kaikkea. Oli aika jännä tunne heti valmennuksen alussa, kun sai syödä viisi kertaa päivässä. Tuntui lähes siltä, että olen koko ajan pöydän ääressä ruokaa mussuttamassa kuin pieni possu, joka ei koskaan kylläänny. Mutta siihenkin tottui, ja pikkuhiljaa aloin ymmärtämään, kuinka tärkeää on syödä se viisi kertaa päivässä, että kroppa ja aineenvaihdunta toimii oikein. Onneksi ruokarytmistä tuli rutiini, jota aion kyllä tästä edes ylläpitää!

+ Dieetin aikana oppi juomaan vettä päivässä 3 litraa. Se on tosi paljon, mutta siihen tottui nopeasti. Syksyllä join vettä 2 litraa päivässä, ja alussa tuntuikin, että litran nosto oli superpaljon. Mua auttoi kuitenkin puhelimeen ladattu My Water -app, jossa voi seurata omaa vedenjuontia, ja varmistaa, että tulee juotua tarpeeksi. 

+ Vaikka tavoitteenani ei ollut laihtua, oli lopputulos siinäkin suhteessa silti positiivisempi kuin olin kuvitellut. Mielestäni kuitenkin muutaman kilon laihtumista tärkeämpää on kokonaisvaltainen kevyt olo, jonka sain tästä dieetistä syömällä puhtaasti ja monipuolisesti. Myönnettäköön silti, että laihtuminen toimii itsellä hyvänä motivaattorina.

Jotain muutosta ehkä tapahtui seitsemän viikon aikana. Nää housut ei mennyt vielä tammikuun alussa kiinni.


MIINUKSET:

- Pari ensimmäistä viikkoa oli yhtä kidutusta. Siis ihan oikeasti. Mulla oli koko ajan kylmä, pää kipeä, maha sekaisin, hirveä väsymys ja oksennus pyöri kurkussa jatkuvasti. Se oli niin kuin kahden viikon krapula, jota by the way, en ollutkaan vielä kokenut... Iidan sanoja lainaten: "Ketoosi on yhtä kuin psykoosi." 

- Ketoosidieetin iso miinus on ehdottomasti se, että vain kevyt liikunta on sallittua. Mullahan tämä puoli ei todellakaan toiminut. Päinvastoin treenimotivaatio vain nousi dieetin aikana, ja uudet lajikokeilut veivät mukanaan (josta toki olen superinnoissani)! Aluksi treeneissä tähdet vilkkuivat silmissä, ja huono olo valtasi aika lailla koko kropan. Ensimmäisen viikon jälkeen aloin syömään ennen aerobista treeniä banaanin niin, että verensokeri edes vähän nousisi. Se onneksi auttoi yllättävän paljon, ja treeni rupesi luistamaan paremmin. Toki koko dieetin ajan tuntui kuitenkin siltä, että kroppa käy ykkösvaihteella eikä vaihdekeppiä ole olemassakaan. Sen verran miinuskaloreilla kuitenkin oltiin koko ajan. 

- Lisäksi huomasin dieetin loppuvaiheilla, että palautumista ei juuri tapahtunut. Esimerkiksi mun selkälihakset paisui ihan kunnolla, ja nukkumisesta ei tahtonut oikein tulla mitään. Toisaalta tätä kautta löysin Oulun Hierojakoulun, joka on superhyvä ja kaiken lisäksi opiskelijan kukkarolle halpa. Olenkin varannut jo muutaman hieronnan tälle keväälle valmiiksi. 

- Opiskelijana alkoholikielto oli semi rankka juttu. Toisaalta oli aika helpottavaa pitää pidempi tauko, kun syksy oli itsellä aika överi juomisen suhteen. Ketoosilla en suosittele juomaan alkoholia. Join yhden lasin viiniä ja huono olohan siitä vain tuli. 

Vikan viikon ruokavalioon sai jo lisätä muitakin kasviksia kuin vihreitä. Melkein itkin onnesta.

Mulla oli myös pari cheat mealia dieetin aikana. Elin siis elämää myös "normaalisti" dieetin aikana, vaikka valmennuksessa sanottiinkin, että ei kannata, sillä ketoosi katkeaa kehon saadessa hiilaria. Toinen cheat meal(s) taisi olla juuri parin viikon ketoilun jälkeen ja toinen oli helmikuun alussa mun synttäreiden aikaan. Tiedättekö sen tunteen, kun menette viikonlopuksi porukoille ja nassun eteen lapataan ruokaa joka lähtöön. On laskiaispullaa ja perunamuusia. Ah, sitä ruuan määrää ja iloa. Enkä kadu, en todellakaan. Kotona on aina yhtä ihana käydä äidin ruuilla. Mun synttäriviikonloppua taas juhlittiin Roosterissa, ja halloumisalaatti on siellä jotain niin taivaallista, että eihän sitä voinut missään nimessä missata! Iso suositus siis sille. 

Tämän postauksen suurimpana pointtina oli se, että ihan sama minkä dieetin mukaan syötte, kannattaa elämää silti katsoa pidemmälle. Jos on juhlat niin sitten on juhlat, ja niistä kannattaa nauttia. Ja sillä en tarkoita sitä, että kannattaisi vetää joka viikonloppu kakkuövereitä, mutta ei se sun elämää pilaa jos joskus tulee juhlittua. Se kuuluu vain normaaliin arkeen. Lisäksi olen sitä mieltä, että herkkupäivät ei tapa vaan ne vahvistaa. Tärkeintä on se, että sulla on hyvä olo sun kropassa, ja muistat liikkua ja huoltaa sun kehoa säännöllisesti. Syömällä ja liikkumalla keho ja mieli kiittää. 

 Dieetin vika päivä, ja fiilis sen mukainen! Tää kuva tosin otettiin ennen sen kakun hotkimista.

Tähän loppuun haluan vielä kiittää Iida sua tästä kokemuksesta, joka käytiin yhdessä läpi. En olisi todellakaan pystynyt tähän ilman sua. Monta kertaa sortuminen oli niin lähellä, ja muutaman kerran iski jo epätoivo, ettei tässä tapahdu mitään edistystä. Onneksi sä olit tsemppaamassa ja puskemassa mua eteenpäin. Ollaan molemmat ansaittu kyllä nyt sitä kakkua! 

Ansaitut kakut <3 © Iida Sarja


-Vilma











Kommentit

Suositut tekstit