Kun slaidasin hänen DM:hin Instagramissa

"Kumminkin käy silleen, että tässä vielä ennen kuin muutat pois Suomesta törmäät johonkin ihan mahtavaan tyyppiin ja päädyt parisuhteeseen..."

"Haha katopa vaan ku niin kävis, kun ei oo tässä neljänkään vuoden aikana tullut ketään niin mahtavaa tyyppiä vastaan."

... Olisi pitänyt koputtaa puuta. 

Marraskuun alkupuolella mulle tapahtui jotain todella odottamatonta. Me vietettiin ihan tavalliseen tapaan iltaa Vilman luona. Mulla oli ollut todella pitkä päivä ja se näkyi mun juttujen tasossa. Nauroin omille jutuilleni niin paljon, että jopa Vilman kärsivällisyys oli koetuksella. Jossain vaiheessa iltaa päätin sitten yrittää käyttää sosiaalisen median salapoliisitaitojani erään vaihtarin paikantamiseen. Tutkimusta suorittaessani törmäsin kuitenkin sattumalta toiseen ig-profiiliin, jonka käyttäjätunnus aiheutti epätavallisen paljon iloa ja riemua meidän iltaamme. Tai noh, ainakin mun iltaan. Tavalliseen tapaani päätin olla ylisosiaalinen oma itseni ja lähettää tälle kyseisen profiilin luojalle viestiä. 

"Törmäsin sattumalta sun profiiliin ja täytyy antaa tunnustusta mahtavasta ig-käyttäjänimestä. Ei mulla muuta."

Omaksi puolustuksekseni on todettava, että kyseinen profiili oli yksityinen, joten en tiennyt mitään henkilöstä sen takana. Mietin, että parhaassa tapauksessa viestini piristää hänen iltaansa ja pahimmassa tapauksessa päädyn estolistalle. Joka tapauksessa vannon, että viestiin ei sisältynyt mitään taka-ajatuksia. Ilokseni henkilö tämän mahtavan käyttäjätunnuksen takana päätti vastata viestiini, ja pian olimmekin vaihdelleet viestejä koko illan. Viestittely jatkui vielä seuraavana päivänäkin ja yhtäkkiä tämä uusi tuttavuuteni ilmoitti pakkaavansa tavaransa ja lähtevänsä spontaanille reissulle Ouluun. Itse olin menossa samana iltana poikkareille, joten kutsuin hänet mukaan etkoilemaan luokseni. Niin siinä sitten tapahtui, että tämä käytännössä tuntematon ihminen saapui heti seuraavana päivänä Ouluun ja löysi vielä oikeaan osoitteeseenkin! 

Omalta osaltani illan poikkarit eivät kuitenkaan sujuneet ollenkaan suunnitelmien mukaan. Kadotin kaikki tuttuni etkoilujen jälkeen ja meno sen kuin kiihtyi. Seuraavana aamuna heräsin pääkipuun, huonoon oloon ja aivan väärän ihmisen vierestä. Morkkiksen saattelemana onnistuin kuitenkin saamaan itseni kasaan ja ajoissa Vaasaan lähtevään aamubussiin. Bussissa laitoin vähän tilannetta tunnustelevan viestin mysteerimiehelle mahtavan nimimerkin takana. Selvisi, että hän olisi tulossa Ouluun uudestaan jo seuraavalla viikolla, joten asiaa sen enempää miettimättä tarjouduin majoittamaan hänet vierailun ajaksi. 

Seuraavan vierailun jälkeen oli viimeistäänkin selvää, että tuttavuus oli ehtinyt muuttua jo joksikin muuksi. Välimatkan ja mun tulevaisuuden suunnitelmien takia päätimme kuitenkin, että mitään sen vakavampaa tästä ei tulisi. Päätös sinänsä ei ollut helppo, sillä tajusimme molemmat, että näin helppoa toisen kanssa ei ollut ollut hetkeen. Seuraavien viikkojen ja kuukausien ajan jatkoimme kuitenkin välimatkan kulkemista suunnasta toiseen. Matkojen välillä puhuimme tunteja puhelimessa ja tietenkin harrastimme myös sitä kommunikoinnin huipentumaa, eli meemien lähettelyä.  

Olimme alusta asti sopineet, että asiat saa ja pitääkin sanoa suoraan. Se sopimus on pitänyt edelleen ja helpottanut huomattavasti kommunikointia puolin ja toisin. Ennen joulua tajusin itse olevani jo niin syvällä tässä jutussa, että "ei vakavaa, helppoa ja kivaa" oli muuttunut joksikin ihan muuksi omalla kohdallani. Kävimme lukuisia vaikeita keskusteluja asiasta, pohdimme tulevaa ja nykyistä tilannetta. Alkuun näytti siltä, että asioita olisi mahdotonta järjestää toimivaksi suhteeksi, mutta jotenkin siinä sitten kävi niin, että tammikuun loppupuolella makasimme sängyllä katsoen Netflixiä ja ilmaan heitettiin kysymys: "Koska me ollaan sirius?" -Vaikka nyt. Ja sitten me oltiin, ja ollaan edelleenkin. 

Musta tuntuu hassulta kirjoittaa, että teidän ikisinkku-Julia on nyt parisuhteessa. Ilmeisesti parisuhteeseen päätyminen vaati reilun neljän vuoden henkisen kasvun, monta väärää valintaa ja lopulta sen oikean ihmisen ilmestymisen juuri huonoimmalla mahdollisella hetkellä. Mutta sitten toisaalta, onko olemassa edes oikeaa hetkeä? Loppujen lopuksi kyseessä on kai molempien valinta ja halu nähdä vaivaa suhteen toimimisen eteen. Ei hätää, ei musta kuitenkaan ole mitään parisuhde-experttiä tulossa lähitulevaisuudessa. Sekin kai kuuluu elämään. 

Tiivistettynä siis: toisinaan Instagramin DM:hin slaidaaminen näköjään kannattaa, joten toivo ei ole vielä menetetty! Älkää kuitenkaan lähetelkö mitä tahansa sinne. Tiedätte kyllä mitä tarkoitan. 

Pysykäähän turvassa ja pitäkää huolta toisistanne,

-Julia