Se kaikista suurin red flag

Deittailun yhteydessä puhutaan usein red flageista, eli varoitusmerkeistä, joita saattaa huomata toisessa. Näitä kyseisiä varoitusmerkkejä on useita: valehtelu, tapaamisten peruminen ilman kunnon syytä, liiallinen kontrollointi ja edellisten kumppanien jatkuva kritisointi näin muutamia mainitakseni. Lisäksi on aina hyvä muistaa, että omat epäilyksen fiilikset harvemmin ilmaantuvat ilman syytä. Mikä on sitten se kaikista suurin red flag? Tähän kysymykseen haluan pohjustaa vastaustani tarinalla suoraan omasta elämästäni. 

Joitain vuosia taakse päin tutustuin ihmiseen, joka näin myöhemmästä perspektiivistä katsottuna oli yksi iso kävelevä red flag. Kyseinen ihminen oli kuitenkin parempi sanojen kanssa kuin kukaan aiemmin tapaamani. Saatoimme viettää tunteja puhuen puhelimessa, ja jossain niiden vaihdettujen sanojen välissä hukkasin itseni täysin tähän ihmiseen. Ihastuin kovaa ja niin nopeasti, etten ehtinyt edes ahdistumaan koko tilanteesta. Minusta tuntui, että opin kyseisen ihmisen päästä varpaisiin ja ajatuksista tunteisiin. Samalla tunsin, että hänkin oppi minut. Päästä varpaisiin ja ajatuksista tunteisiin. Ainut ero tässä oli se, että siinä missä hän oppi minut kokonaan, minä en oppinut häntä laisinkaan. Opin vain sen, mitä hän halusi minun oppivan. Näin vain välähdyksiä siitä kokonaiskuvasta, joka näin myöhemmin on käynyt kipeän selväksi. 

Ensimmäisten red flagien olisi pitänyt olla jatkuva suunnitelmien peruminen. Syitä oli monia: yllättävät treenit, treenien venyminen, akun loppuminen puhelimesta, perheen sairastapaukset, ylityöt... you name it. Pahinta tässä oli se, että suurimmalla osalla kerroista hän ilmoitti peruuntumisesta vasta paljon sovittujen ajankohtien jälkeen. En edes tiedä montako kertaa istuin odottaen ja samalla tuntien itseni tyhmäksi. Kerta toisensa jälkeen hän sai tilanteet kuitenkin selitettyä niin, että annoin anteeksi. Annoin anteeksi ja soimasin itseäni siitä, että en ollut ollut tarpeeksi ymmärtäväinen. Tämä kaava sai minut jatkossa selittelemään peruuntumisia itselleni jo ennen kuin kuulin selitystä hänen suustaan. Se teki tilanteen hallinnasta naurettavan helppoa hänelle. Normaalisti olisin toisen mahdollisuuden antamisen jälkeen todennut tapauksen mahdottomaksi, mutta kyseessä ei ollut millään tasolla normaali tapaus. Halusin niin kovasti saada jutun toimimaan, että olin valmis antamaan loputtoman määrän mahdollisuuksia silloinkin, kun uutta mahdollisuutta pidettiin käytännössä vitsinä. 

Seuraava red flag oli ehdottomasti valehtelu. En kuitenkaan koskaan kohdannut häntä kyseisen asian tiimoilta kunnolla. Miksi? Halusin yksinkertaisesti välttää konfliktit. Uskottelin itselleni, että hänellä oli varmasti hyvä syy valehtelulleen. Selitin tarinaa itselleni hänen puolestaan. Olimme kumpikin tässä vaiheessa ajautuneet omissa elämissämme vaikeisiin tilanteisiin, joista selviäminen vei oman aikansa. Halusin niin kovasti ymmärtää häntä ja hänen tilannettaan, että katsoin aivan liian monia asioita läpi sormien silloisen tilanteen oikeuttamana. Joka kerta näin tehdessäni menetin pienen palan omaa itseäni siinä mukana. Niiden palasten löytämisessä kului aikaa, enkä oikeastaan ole täysin varma siitä, olenko vieläkään onnistunut löytämään kaikkia palasia. Samaan aikaan valheiden kanssa suunnittelimme yhteistä tulevaisuutta aina omakotitalosta lähtien. Luulin löytäneeni vihdoinkin ihmisen, jonka kanssa yhteinen tulevaisuus ei pelottanut. Todellisuudessa kaikki meidän suunnitelmamme olivat niin utopistisia, että jollain tasolla uskon tietäneeni, ettei mikään niistä tulisi koskaan toteutumaan. Tästä syystä en kokenut tarvetta lähteä pakoon tilanteesta.

Jossain vaiheessa havahduin tarpeeksi, jotta sain sanottua ne vaikeat sanat. Halusin pois. Tiesin, etten jaksanut jatkaa enää. En ollut onnellinen, enkä kokenut saavani tarpeeksi silloisesta suhteestamme. Sovimme jatkavamme vain kavereina, mutta siitä huolimatta hän osasi sanoa juuri niitä oikeita sanoja pitääkseen minut mukanaan löyhässä hirressä. Minusta tuli hänelle vaikeiden tunteiden hautausmaa. Olin aina siellä, aina valmiina kuuntelemaan. Aina valmiina ymmärtämään. Keskustelumme jatkuivat aiempaan malliin. Leikittelimme vaikealla rajalla, kunnes puoli vuotta myöhemmin minulle selvisi hänen tapailleen toista jo pidemmän aikaa. Tunsin fyysistä pahoinvointia tilanteen valjetessa minulle. Samaan aikaan koin älyttömän huonoa omatuntoa tuon toisen naisen takia. Tarkoitukseni ei koskaan ollut ajautua tilanteeseen, jossa olisi mukana myös kolmas osapuoli. Itse olin elätellyt koko ajan uutta mahdollisuutta meille. Olin uskotellut itselleni, että kunhan tilanteemme muuttuisivat, niin saisimme reilun mahdollisuuden aloittaa alusta. Asiaa ei ollut auttanut pienet vihjailut piilotettuina kauniisti muotoiltuihin lauseisiin. Hän oli taitava. 

Mitä tämä sitten opetti minulle varoitusmerkeistä? Oliko isoin red flag valehtelu, manipulointi vai sovittujen menojen peruuntuminen? Ei mikään edellä mainituista. Suurimman red flagin olisi ehdottomasti pitänyt olla huolestuneet lauseet, joita sain kuulla lähimpien ystävieni suusta heti alusta alkaen. He huomasivat valehtelun ja tietyn kaavan toistumisen. He näkivät kauniiden lauseiden taakse. Tärkeimpänä pidän kuitenkin sitä, että he huomasivat, etten ollut oma itseni. Lukuisista varoituksista huolimatta päädyin kerta toisensa jälkeen puolustelemaan häntä ystävilleni. Luulin näkeväni jotain, mitä ystäväni eivät nähneet, vaikka todellisuudessa ystäväni näkivät asioita, joista minulla ei ollut aavistustakaan. 

Mielemme on vaarallinen työkalu. Se osaa muokata kokonaiskuvasta haluamamme näköisen. Se osaa jättää olennaisia asioita pois, mutta vastaavasti myös lisätä kuvaan asioita, joita siinä ei ollut alun alkaenkaan. Mielemme on vaarallinen työkalu ja rakastuminen tekee siitä vielä vaarallisemman. Tästä syystä aion jatkossa muistaa luottaa enemmän läheisiini, jotka näkevät kokonaiskuvan hieman kauempaa. Hieman kauempaa, mutta paljon selvemmin. 

-Julia