Olisiko teillä hetki aikaa puhua seksuaalikasvatuksesta?

Mulla on meneillään parasta aikaa Puheviestinnän kurssi, jossa oli tehtävänä tehdä puhe vapaavalintaisesta aiheesta. Noh, minähän repäisin, koska miksipä ei, ja pidin puheen seksuaalikasvatuksen lisäämisestä peruskoulussa ja kolmannella asteella. Olen aina tykännyt puhua yleisölle, ja vaikka tilanne olikin tosi erilainen Zoomin välityksellä, oli puheen pitäminen oikeasti ihan hauskaa. Aihe puheeseeni lähti yllättäen omien kokemusten kautta sekä lukuisista illanistujaisista kavereiden kanssa. Kävimme useita keskusteluja seksuaalikasvatuksen huonosta laadusta ja vähäisestä määrästä Suomessa. Joten ehkä mun ei tarvitse tätä postausta sen enempää pohjustaa, puhe kertokoon sitten loput!

Vuonna 2019 klamydiaan sairastui yli 16 000 henkilöä. Tippuritartuntoja todettiin 605 kappaletta. Kondylooma on noin puolella seksuaalisesti aktiivisista nuorista. Sukuelinherpes on noin 20% väestöstä. Ja nämä ovat siis vain Suomen luvut. Silmiä avaavia faktoja, vai mitä?

Eiköhän nämä alati kasvavat tilastot kerro jo sen, että seksuaalikasvatusta on lisättävä Suomessa huomattavasti. Seksuaalisuus on yhä laajeneva käsite, joka vaatii siksi myös enemmän seksuaalisuuden pohtimista ja siitä puhumista. Seksitautien tartuntamäärien jatkuva kasvu on asia, joka pakottaa meidät miettimään, onko seksuaalikasvatusta tarjolla riittävästi.

Tämän hetkisen seksuaalikasvatuksen ydinongelma on se, että se aloitetaan liian usein vasta murrosiässä, ja silloinkin se saattaa olla lähinnä puhumista kielteisistä ilmiöistä ja sairauksista. Seksuaalikasvatus pitäisi olla läpi elämän jatkuvaa, jotta se tavoittaisi jokaisen ja jotta tiettyyn ikään liittyvät asiat tulisivat esille mahdollisimman kattavasti. Tieto jää aika vähälle jos ainoastaan murrosiän pyörteissä saadaan seksuaalikasvatusta ja sitäkin vain muutaman tunnin verran koulun penkillä. 

Olen itse törmännyt muutaman kerran henkilöihin, jotka ihan tosissaan kysyvät, leviääkö seksitaudit, vaikka naisella olisikin esimerkiksi e-pillerit tai kierukka. Mitähän se kertoo tämän hetkisestä seksuaalikasvatuksen tasosta ja mitä se kertoo myös siitä, että peruskoulussa aihetta ei oteta tarpeeksi vakavasti. Ajatellaan vain, että ei ne nuoret sellaista harrasta, ehei. Korkeintaan vähän pussaillaan. Olen myös todennut, että jos parikymppisenä joutuu kysymään tarvitseeko vieraan henkilön kanssa yhdynnässä käyttää kondomia, on jotain mennyt pahasti pieleen. On ihmisiä, joita aihe kiinnostaa niin paljon, että googlaa kaiken tiedon, mitä irti vaan voi lähteä ja soittaa lisäksi Hivpointin neuvontapalveluun, kun paniikissa ei tiedä mitä muutakaan sitä tekisi. Nimimerkillä kokemusta on. Mutta valitettavasti on myös ihmisiä, joille ei ole tullut mieleenkään, että sukupuolitaudit voivat oikeasti Suomessakin tarttua ja levitä. Ja nämä ihmiset ovat se syy, miksi sukupuolitaudit leviävät Suomessa. Ja nämä ihmiset ovat se syy, miksi seksuaalikasvatusta pitäisi ehdottomasti lisätä niin peruskoulussa kuin esimerkiksi yliopistossakin. Oi kyllä. Minusta jopa kolmannelle asteelle voisi tulla muutaman opintopisteen verran pakollista seksuaalivalistusta. Itse sinkkuna voin kyllä todeta, että tulisi meidänkin ikäluokalle ihan tarpeeseen. 

Seksuaalisuus on nykyään vapaampi käsite, ja siksi siitä puhuminenkin pitäisi olla vapaampaa. Seksuaalikasvatuksen ei missään nimessä pidä olla negatiivissävytteistä vaan pikemminkin ohjaavaa keskustelua ja tiedon jakamista. Seksuaalisuudesta puhuminen ei pitäisi olla mitenkään noloa, ahdistavaa tai häpeällistä. Seksuaalikasvatuksen lisääminen sukupuolitautien ja ei toivottujen-raskauksien ehkäisemisen lisäksi toisi myös rohkeutta puhua omasta ja muiden seksuaalisuudesta. Seksuaalisuus on edelleen liian iso tabu, joten muistakaa puhua rohkeasti omasta seksuaalisuudestanne ja muistakaa käyttää kumia muutenkin kuin koulutehtävien tekemisessä.

Kiitos!

-Vilma

Kuva: Iida Sarja