Voivatko mies ja nainen olla vain ystäviä?

Ah, nyt vasta ollaankin ikuisuuskysymyksen äärellä. Sattuneista syistä itseltäni löytyy kokemusta otsikon aiheesta vaikka muille jakaa ja juuri niin aionkin tehdä. Tarhaikäinen Julia pelkäsi muiden tapaan poikapöpöjä, mutta kouluikään päästessäni huomasinkin yhtäkkiä, että eiväthän nuo kaksilahkeiset olekaan yhtään sen hullumpaa seuraa. Peruskoulussa aiemmat poikapöpöjen tautipesäkkeet muuttuivat suurelta osin kavereiksi, joiden kanssa oli huisin hauskaa potkia välitunnilla palloa tai leikkiä rosvoa ja poliisia. Yläasteelle siirryttäessä olin onnistunut luomaan jo ensimmäiset kunnon ystävyyssuhteet näiden kaverisuhteiden tilalle. 

Miten sitten kaveri- ja ystävyyssuhteet eroavat mielestäni? Kavereiden kanssa on mukava viettää aikaa ja puhua enimmäkseen pinnallisista asioista. Ystävien kanssa ajan viettäminen on vähintäänkin yhtä mukavaa, mutta keskusteluissa päästään jo pintaa syvemmälle. Ystävien kanssa uskallan jakaa asioita, joita ei jokainen pääse kuulemaan. Vastaavasti pääsen myös tutustumaan toiseen aivan uudella tasolla. Yläasteella tällaisia miespuolisia henkilöitä oli jo muutama. Nyt näin myöhemmin mietittynä noista ystävyyssuhteista ei yksikään ollut "vain" puhdasta ystävyyttä kuten itse silloin kuvittelin. Ihastumista tapahtui puolin ja toisin, mutta itsestään epävarma teiniminä valitsi kulkea laput silmillään läpi yläasteen, jotta ei vain tarvitsisi tiedostaa päivänselviä asioita. On kai sanomattakin selvää, että noista yläasteaikojen ystävyyssuhteista ei monikaan selvinnyt enää lukioaikojen läpi, mutta pari henkilöä onnistui roikkumaan mukana elämän (ja aivokemikaalien) myllerryksessä aina tähän päivään asti. Juuri tällaisista ystävistä olenkin erityisen kiitollinen, sillä he ovat nähneet omat kasvukipuiluni näiden vuosien aikana. Tästä syystä he tuntevat minut tasolla, jolle muiden on mahdotonta päästä enää tässä vaiheessa elämää. 

Päivän aiheesta puhuttaessa on mahdotonta ohittaa lukioaikoja, sillä niiden kolmen vuoden aikana vasta asioita tapahtuikin niin hyvässä kuin pahassakin. Itse olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta, jossa kaikki tuntevat toisensa, joten toiselle paikkakunnalle lukioon päästessäni minulle avautui aivan uusi maailma sosiaalisten suhteiden osalta. Yhtäkkiä olin täysin uusien ihmisten ympäröimänä ja ylisosiaalinen minäni näki vain mahdollisuuksia. Halusin tutustua jokaiseen ja kuulua kaikkialle. Lukiosta kertyikin suuri osa nykyisistä ystävistäni. Yksi lukioaikaisista parhaista ystäväni on nykyisin myös eksäni, joten tämä fakta taitaa jossain määrin sotia miesten ja naisten välistä pelkkää ystävyyssuhdetta vastaan. En kuitenkaan suostu vielä luovuttamaan omaa pohdintaani aiheen osalta tähän. 

Tarkastellessani tämän hetken parhaita ystäviäni noin 3/4 on naisia ja 1/4 miehiä. Näistä miehistä suunnilleen puolet ovat ystäviä, joiden kanssa en ole koskaan joutunut käymään sitä vaikeaa keskustelua, jossa toinen myöntää pelissä olevan muutakin kuin kaverillisia tunteita. Toinen 1/2 näistä miehistä kuuluukin sitten siihen toiseen ryhmään. Entä eroavatko nämä kahdenlaiset ystävyyssuhteet toisistaan mitenkään? Eivät. Sen verran ollaan tässä vuosien varrella aikuistuttu, että niistä häilyvistä rajoista on tullut harvinaisen selviä. 

Voivatko mies ja nainen olla vain ystäviä? Ehdottomasti. Tosin kysymyksen vastaus vaihtelee varsinkin ikäluokissa ylöspäin mentäessä. Mummultani kysyttäessä vastaus olisi ihan varmasti toinen, sillä hänen mielestään jokainen miespuolinen ystäväni olisi potentiaalinen miesehdokas. Kävi kerran niinkin, että miespuolisen ystäväni vierailu kotikotonani sai mummoni soittelemaan sukulaiseni läpi, että no nyt vihdoinkin Julia on löytänyt miehen. Pettymys oli käsinkosketeltava asioiden oikean laidan paljastuessa. Miesten ja naisten välinen ystävyys on usein niin sanotusti hieman harmaalla alueella, koska tottakai huipputyyppiin tutustuessa tunteiden muodostumisen mahdollisuus kasvaa, mikäli on muutenkin kiinnostunut vastakkaisesta sukupuolesta. Parisuhde parhaan ystävän tai edes hyvän ystävän kanssa on kaikin tavoin houkutteleva ajatus. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ystävyydestä parisuhteeseen hyppääminen on melkoinen loikka, jopa isompi kuin saattaisi kuvitella. 

Ihmissuhteet ja tunteet ovat monimutkainen aihe. Mitään tiettyjä sääntöjä ei ole, ne tulee jokaisen luoda itselleen. Varsinkin tällaisena aikana kannattaa kuitenkin työntää turhat asiat hetkeksi pois tieltä ja keskittyä siihen olennaiseen: läsnä olemiseen. Turvaväliä kunnioittaen tietenkin. 

Ihanaa ja aurinkoista viikkoa, yhdessä eteenpäin!

-Julia