Sinkkuna on lupa sekoilla

Mulla on ollut tässä tällainen niin sanottu luova tauko. Ei vaan oikeasti oon vaan ollut tosi laiska kirjoittamaan, ja kesä on mennyt yhdessä hujauksessa ihan huomaamatta. Toinen asia, jonka oon huomannut täällä blogin puolella on se, että saatan kirjoittaa jonkun tekstin valmiiksi, mutta perfektionisti sisälläni ei anna julkaista sitä epätäydellisen täydellistä tekstiä. Mutta ehkä mä nyt taas annan itselleni vähän armoa. No niin, mennäänpä sitten asiaan. Ylpeänä saan sanoa, että kohta tulee pari vuotta täyteen mun sinkkuelämää. Ja mä rakastan sitä. Kerron teille nyt miksi. 

Olin ehtinyt opiskella yliopistossa vajaa puoli vuotta, kun erosin silloisesta poikaystävästäni. Vaikka ero vaatikin aikansa ja monet pullakahvit kavereiden kanssa, se tuntui silti yllättävän "helpolta". Tähän vaikutti edelleen uudelta tuntunut kotikaupunki, uudet kaverit ja uusi opiskeluympäristö. Rehellisestihän mun bilettäminen lähti aika käsistä fuksikeväänä, ja sinkkuna oleminen ei tuntunutkaan enää niin pahalta. Never forget fuksivappu ja 9 päivän putki. Oon siis niin sanotusti ottanut kaiken ilon irti siitä, että saan mennä ja tulla ihan miten huvittaa, tutustua uusiin ihmisiin ja flirttailla kolmelta yöllä Mäkkärin loputtoman pitkässä jonossa. Eikä siinä ole mitään väärää. Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että nyt on aika kokea ja kokeilla, ettei sitten vanhana harmita. 

Kuten sanottu, oon ollut kohta pari vuotta sinkkuna. Ympärilläni ystävät pariutuvat ja eroavat, ja mä elän mun omassa itseni rakastamisen kuplassa (läppä oli hei). Tällä hetkellä musta tuntuu, että 90 prosenttia mun lähipiirin seurustelevista ihmisistä käy läpi jotakin parisuhdekriisiä. Hauskinta tässä on kuitenkin se, että he tulevat kysymään neuvoja multa. Siis multa!? Kaikki, jotka mua vähääkään tuntevat, tietää, ettei mun säädöt tai parisuhteet ole ikinä olleet mikään success story. Päinvastoin. Tapaankin aina sanoa, että voin kyllä neuvoa, mutta en luottaisi itsekään mun antamiin neuvoihin. Tosin ehkä mun ulkopuolisena on helpompi nähdä tilanteiden kokonaiskuva, enkä mä ainakaan vielä ole kenenkään parisuhdetta mun ohjeistuksilla pilannut. Painotus sanalle vielä. 

Mulla on onneksi myös paljon sinkkuystäviä ympärilläni, ettei mun tarvitse aina olla kolmas tai viides pyörä. Kysyin heiltä, mitkä on sinkkuelämän parhaita puolia ja lista on aikalailla loputon. Mun henkilökohtainen lemppari on se, että saan jakaa oman sänkyni vain itseni kanssa. Kuvitelkaa sitä tilan määrää, ah niin ihanaa. Saan myös itse valita sarjat ja katsoa niin paljon animaatioelokuvia kuin haluan eikä tarvi koskaan tehdä kompromisseja. Ruokaakin menee vähemmän, ja rahat säästyy sitten itsensä hemmotteluun.                                                              "No ainakin se, että saa elää vaan täysin itelleen ja tehdä mitä haluaa, milloin haluaa ja miten haluaa." Positiivinen itsekkyys on vain hyvä asia, ja siitä kannattaa ottaa kaikki ilo irti. Minkään tai kenenkään ei pitäisi sitoa ihmistä johonkin tiettyyn tilanteeseen tai kaupunkiin, ja liian usein ihmiset jää paikoilleen toisen ihmisen takia.                                                                             "Siinä oppii tuntemaan itsensä paljon paremmin ja oppii samalla itsenäistymään." Allekirjoitan tämän. Oon oppinut erottamaan omat hyvät ja huonot puoleni, ja kasvamaan sitä kautta myös itsevarmemmaksi ihmiseksi.                                                                                                              "Saa käydä paskoilla tindertreffeillä." Pinnalle nousi se, että sinkkuna on lupa sekoilla, eikä tarvitse olla siitä vastuussa kenellekään. Jos sattuu heräämään vieraasta sängystä, sekin on ihan ok.

Tästä kaikesta huolimatta kuvailisin itseäni pohjimmiltani parisuhdeihmiseksi. En tykkää deittailla, ja välillä sitä oikeasti kaipaisi jotakuta aamuisin siihen vierelle. Tällä hetkellä sinkkuus kuitenkin tuntuu enemmän kuin hyvältä, ja mulla on niin paljon haaveita ja unelmia, jotka on vaan helpompi toteuttaa yksin. Ja koronasta huolimatta tänä vuonna oon ollut onnellisempi kuin pitkään aikaan. Ehkä se johtuu siitä, että mulla on ollut menneisyydessä paljon huonoja kokemuksia miesrintamalla tai ihan vaan siitä faktasta, että saan laittaa kaiken aikani omaan hyvinvointiini ja asioille, joita rakastan. Tää on siis kaikille meille sinkuille: halatkaa itseänne ja ottakaa ilo irti elämästä, sillä se on meidän edessä än yy tee nyt!

-Ylpeästi sinkku, Vilma

                                                                                                                 Kuva: Iida Sarja